alv 10%) OSA II TALVISODAN KOVIN KONE LUFTWAFFE PELASTI SUOMEN KESÄLLÄ 1944 9 78 95 29 87 28 17 70 17 71 -2 10 1 PA L. V K O 20 21 -1 9. SOTATAIVAAN SOPWITH CAMEL FOKKER D.XXI LAVOTŠKIN 5 FOCKE-WULF 190 P-51 MUSTANG MESSERSCHMITT 262 F-35 LIGHTNING II SOPWITH CAMELISTA F-35-HÄVITTÄJÄÄN 9,80 € (sis
4 46 MUSTANG 60 FOCKE-WULF FW 190 Sopwith Camel SA -K U VA
040 589 4547 • Kustantaja: Kustannus Oy Suomen Mies, Toimitusjohtaja Kai Ahotupa, puh. 0400 418 705 • Kirjapaino: PunaMusta • ISBN 978-952-9872-81-7 Julkaistava aineisto. OSA II SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. 71 Jalkapallosota 74 Me 262 – Ensimmäinen suihkuhävittäjä 86 Hävittäjien aseistus II maailmansodassa 88 F-35 Lighting. 050 590 3964, toimitus@suomensotilas.fi • Ulkoasu: Matti Vartiala, puh. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. TÄSSÄ EXTRASSA SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT Postiosoite: Döbelninkatu 2, 6 krs., 00260 Helsinki • etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi • Teksti: Timo Säyrinen • Toimitus: Jaakko Puuperä, puh. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G 4 Sopwith Camel 9 Camelin versiot 12 Camelien ilma-merisotaa Suomesta 20 Fokker D.XXI 30 Lentolaivue 24 36 La-5 – Ruumisarkusta työkaluksi 43 Punatähtien taktiikka ja doktriini 46 Focke-Wulf 190 Suomen suojana 55 Focke-ässät 60 P-51 Mustang – Sodan voittanut hävittäjä
4 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II CAMEL Lensi Suomenkin taivailla! U S N AT IO N A L A RC H IV ES A N D RE C O RD S A D M IN IS TR AT IO N
Yksi vastaus oli maailmankuulu Sopwith Camel, joka lensi yli sata vuotta sitten Suomenkin taivaalla! S aksa voitti Fokker E.III:n avulla länsirintaman taivaiden ilmaherruuden syksyllä 1915. Brittien ja ranskalaisten oli vastattava tähän. Liittoutuneet kehittivät kiireesti vastaukseksi Fokkerille omat hävittäjänsä, joiden saksalaiskoneita parempi suorituskyky auttoi kesällä 1916 liittoutuneita vuorostaan riistämään ilmaherruuden Saksalta. Aero Squadronin Cameleita länsirintamalla. Moottorin voimalla tapahtuva ilmailu oli reilun kymmenen vuoden ikäinen, ja sotilasilmailu aivan hieman nuorempi. Tämä 2020-luvulla pöydän ääressä ajateltuna mitätön parannus oli reilu sata vuotta sitten mittava tulivoiman lisä – tulivoima kaksinkertaistui. Ensimmäisenä ilmasotahistorian oikeana hävittäjänä voidaan pitää saksalaista Fokker E.III:ta, jossa oli tahdistimella varustettu potkurikehän läpi ampuva konekivääri. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa ilma-aseen toiminta oli yksinomaan tiedustelua. Lentäjä kykeni samanaikaisesti ohjaamaan lentokonetta ja taistelemaan. Tärkeimmät liittoutuneiden hävittäjätyypit tässä vaiheessa olivat brittiläiset työntöpotkurilla varustetut DH.2 ja FE.2 sekä ennen kaikkea ranskalaiset Nieuport 11 ja 17. Albatrosit (katso Suomen Sotilaan Hävittäjät 2020) olivat vastustajiansa raskaampia eivätkä niin liikehtimiskykyisiä, mutta niiden parempi suorituskyky ja tulivoima vetivät liittoutuneisiin verrattuna vuorostaan pitemmän korren. Albatros oli ensimmäinen hävittäjä, johon oli asennettu kaksi eteenpäin ampuvaa tahdistimella varustettua konekivääriä ilman että toisen kookoon aiheuttama massanlisä heikensi suoritusarvoja oleellisesti. 5 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II . Saksan ilma-ase vastasi syksyllä 1916 tuomalla rintamalle Albatros D.II:n ja hieman myöhemmin D.III:n. Sotaa pidetään usein yhtenä ihmisyhteisöjen suurimmista kannustimista tekniikan nopeaan kehittämiseen, ja niin kävi nytkin. YHDYSVALTAIN ILMA-ASEEN 148. Huomatkaa Britannian kansallisuustunnukset.. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN E nsimmäinen maailmansota. Vastapuolen tiedustelun estämiseksi syntyi erityisesti lentokoneiden alas ampumiseen tarkoitettu lentokonetyyppi: hävittäjä. Liittoutuneet kutsuivat sitä Fokker-vitsaukseksi (Fokker scourge). Albatros oli läntisten sotataivaiden kuningas vuodenvaihteessa 1916–17 ja keväällä 1917
Tyypin ensimmäiset taistelulennot ja ensimmäiset ilmavoitot tulivat 4.7.1917. Sopwithin pääinsinöörin johdolla olikin valmisteilla Camel, jonka prototyyppi lensi ensimmäistä kertaa jo 22.12.1916. Kaikki olivat tyypiltään pyöriviä tähtimoottoreita. Jokin syyhän siihen täytyi olla. Vika ei ollut itse konetyypeissä, varsinkaan Pupissa, vaan nopeassa kehityksessä, jossa onnistunutkin konstruktio jäi helposti kehityksen jalkoihin. 6 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II Kesällä liittoutuneet toivat rintamakäyttöön uudet hävittäjänsä, ranskalaiset SPAD VII:n (Société Pour L’Aviation et ses Dérivés) ja britit Royal Aircraft Factoryn S.E.5:n, Bristol Fighterin ja Sopwith Camelin. Sekin saattoi olla sijoitettu ylemmän tason yläpuolelle, jolloin lippaanvaihdot ja häiriönpoistot olivat hankalia. Camel oli liittoutuneiden ensimmäinen sarjatuotantoon edennyt hävittäjä, jossa oli kaksi potkurikehän läpi eteenpäin ampuvaa konekivääriä. Ranskalainen Spad XIII, brittien Sopwith Snipe ja Saksan Fokker D.VII menivät pian ohi. Royal Flying Corps Sopwith Camel F1.. Viimeksi mainitusta oli tuleva ensimmäisen maailmansodan liittoutuneiden menestyksekkäin hävittäjä ilmavoittojen määrässä mitattuna. Akselinsa ympäri pyörivän moottorin luontainen ominaisuus oli voimakas gyroeli hyrräefekti, joka aiheutti sen, että hyvin kevytrakenteinen lentokone kaarsi paremmin moottorin pyörimissuuntaan. Sopwith Keväällä 1917 Sopwithin aikaisemmista niin ikään vuonna 1916 kehitetyistä hävittäjistä – sinänsä varsin onnistuneesta Pupista ja Triplanesta – ei ollut enää juurikaan vastusta saksalaisten Albatroseille. Viimeksi mainittua on luonnehdittu ensimmäisen maailmansodan parhaaksi laajasti palveluskäytössä olleeksi hävittäjäksi. Yleisin Camelin moottori, • Clerget 9Bf, 140 hv, • Le Rhône 9J, 110 hv, • Bentley BR1, 150 hv. laivueessa. Suomen Sotilaalla ei ole aiheesta tilastotietoa, mutta todennäköisesti lukuisa määrä ensimmäisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä suistui alas taivaalta, kun tahdistimet menivät epäkuntoon ja konekiväärit ampuivat omat potkurinlavat hajalle. Camel Camel oli toisaalta erittäin liikehtimiskykyinen hävittäjä. Camelia valmistettiin kuudella eri moottorilla: • Clerget 9B, 130 hv. Tahdistimen käyttöönotto liittoutuneiden ilmavoimissa näytti olleen hitaampaa kuin Saksassa. Ympärysvalloissa ei ilmeisesti luotettu laitteen toimivuuteen. Vielä kesällä 1917 monessa liittoutuneiden hävittäjätyypissä oli vain yksi eteenpäin ampuva konekivääri. Suorituskyvyltään Camel oli palvelukseen tuloaikanaan hävittäjien parhaimmistoa mutta ei enää sodan loppuvaiheessa, niin nopeaa oli teknologian kehitys sodan kintereillä reilu sata vuotta sitten. . Kaartotaistelussa se päihitti kaikki vastustajansa paitsi Fokker Dr.1:n eli kuuluisan Fokkerin kolmitason. Moottori antoi Camelille parhaan suorituskyvyn ja oli yleisin merivoimien Cameleissa, • Gnome Monosoupape 9B-2, 100 hv ja • Gnome Monosoupape 9, 160 hv. Ensimmäiset tulivat palveluskäyttöön kesäkuussa Dunkirkin alueelle ryhmitetyssä Britannian merivoimien ilmailujoukkojen (The Royal Naval Air Service) 4. Kuuluisasta brittiläisestä huumorista kertoo lentäjien sanonta, että jos Camelilla halusi kaartaa 90 astetta vasempaan, oli parempi tehdä se kaartamalla 270 astetta oikealle
A U ST RA LI A N W A R M EM O RI A L C O LL EC TI O N. 7 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II . Majuri Wilfred McCloughry Sopwith Camelinsa kera
8 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II Vaativa ratsu Liikehtimiskykyinen Camel oli myös erittäin vaikea lennettävä. Ken lentokoneella on lentänyt, tietää tämän olevan ilkeätä. Yksi syy tähän oli se, että kone oli jo jäänyt hieman jälkeen suoritusarvoiltaan sodan lopun huippuhävittäjistä. Clerget 9B -moottori.. Potkurinakseli on niin ikään edestäpäin katsottuna sylinterikehän keskellä. Pariton sylinterimäärä on lähes sääntö nelitahtisissa bensiinitähtimoottoreissa. Täyteen tankattu polttoainetankki aiheutti massakeskipisteen siirtymisen taaksepäin, turvallisen alueen takarajalle saakka. Sylinterit voivat olla myös useammassa rivissä, toisen maailmansodan koneissa usein kahdessa. Suuria määriä kokemattomia lentäjiä menehtyikin Cameleiden maahansyöksyissä ilman vihollisvaikutusta. Nämä seikat yhdistettynä jo mainitun hyrräefektin aiheuttamiin ohjailuhaasteisiin tarkoitti, että Camelia piti lentää, siis liikutella ohjaussauvaa ja polkimia koko ajan, mikäli aikoi pitää koneen hallinnassaan. Tähtimoottorissa on useimmiten kehällä pariton määrä sylintereitä, millä helpotetaan varsinkin pyörivän tähtimoottorin tasapainotusta ja toisaalta myös kiinteän moottorin vakautumista värinän minimoimiseksi. Erään brittinäkemyksen mukaan Camel oli hienoin taisteluväline mitä ikinä oli tuotettu, mutta vain asiansa osaavien käyttäjien ohjaamana. Normaali kiinteä tähtimoottori on kiinnitetty lentokoneen runkoon, ja sylinterit pyörittävät potkuria. Täydellä tankilla Camel oli peräpainoinen lennettävä. Cameleille kirjattiin ensimmäisessä maailmansodassa 1 294 ilmavoittoa, enemmän kuin millekään muulle liittoutuneiden hävittäjälle. Vähäinen värinä oli merkittävä etu, koska moottorit ja potkurit olivat yli sata vuotta sitten hidaskäyntisiä. Tämä liittyy muun muassa sytytyksen sekä imuja pakoventtiilistön ohjaamiseen. Haasteena tähtimoottorissa on sangen monimutkaisen muotoinen kampiakseli ja lentokoneessa tietysti suuri ilmanvastus. . Mikä kumman pyörivä tähtimoottori. Viittaus Viktorian ristiin oli todellisuudessa hieman yliammuttu. Miinuspuolelle piti laskea suuri polttoaineen ja voiteluöljynä käytetyn risiiniöljyn kulutus – moottoriöljy ei kiertänyt järjestelmässä vaan suihkusi sumuna taivaalle voitelun jälkeen; öljynkulutus saattoi olla lähemmäs 10 litraa tunnissa. 1920-luvulla pyörivät tähtimoottorit poistuivat käytöstä lähinnä, koska kiinteän tähtimoottorin kehitys syrjäytti ne. Varsin erikoisen tuntuinen konstruktio oli ensimmäisen maailmansodan aikana hyvinkin yleinen lentokoneissa. Sodan viimeisinä kuukausina britit käyttivät Cameleita enenevässä määrin maataistelukoneena. Kone, joka oli erään tarinan mukaan saanut alkujaan nimensä kaksoiskonekivääriensä suojakuvun kaksoiskyttyrämäisestä muodosta, poistui Britanniassa rivistä jo vuonna 1920 täysin vanhentuneena. Parillinen sylinterimäärä on yleisempi kaksitahtisissa ja dieseliä tai vaikkapa kaasua polttoaineena käyttävissä tähtimoottoreissa. Hävittäjää rakennettiin eri versioina hieman alle 5 500 kappaletta. Britannian lisäksi Cameleita käyttivät Australia, Belgia, Kanada, Viro, Ranska, Gruusia (Georgia), Kreikka, Latvia, Alankomaat, Puola, Venäjä, Neuvosto-Venäjä ja Yhdysvallat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Camelit pääsivät taistelutoimiin vielä länsivaltojen interventioissa NeuvostoVenäjälle vuonna 1919, jolloin Britannian ilma-aseella oli niitä käytössään ainakin Suomenlahdella ja Etelä-Venäjällä. Kiinteässä tähtimoottorissa voi tulla ongelmaksi myös jäähdytys. Jopa nelirivisiä tähtimoottoreita on valmistettu. Pyörivässä tähtimoottorissa sylinterit ovat kiinni potkurinakselissa, kampiakseli lentokoneen rungossa ja sylinterit pyörittävät potkuria ja sylinterikehää. Kaikkiaan Britannian ilma-aseella oli vuonna 1918 kolmekymmentä hävittäjälaivuetta, joista kolmetoista oli aseistettu Cameleilla. Lentäjille koneen sanottiin olevan valintamahdollisuus puuristin, punaisen ristin ja Viktorian ristin välillä. Ensimmäisessä maailmansodassa Britannian korkeimman kunniamerkin sai kahdeksantoista lentävään henkilöstöön kuuluvaa, joista vain kaksi oli merkin ansaintahetkellä lentänyt Camelilla. Moottorin pyörimisliike aiheutti voimakkaan gyroeli hyrräefektin (nopeasti pyörivä kohde pyrkii vastustamaan akselin asentoon kohdistuvia muutoksia), joka johti lentokoneen vakavuusja ohjattavuusongelmiin. Camelilla taisteleminen ja sen erinomaisen liikehtimiskyvyn täysi hyödyntäminen edellytti kokenutta lentäjää. Hävittäjän massakeskipiste oli huomattavan edessä. Tähtimoottori on edelleen yllättävän yleinen rakenne lähinnä teollisuuden voimakoneissa ja joissakin sota-aluksissa. T ähtimoottorissa sylinterit on asennettu edestäpäin katsottuna ympyrän muotoon. Rakenteensa puolesta tähtimoottori voi olla kiinteä tai pyörivä (rotaari). Pyörivän tähtimoottorin edut olivat tasainen käynti (vähäinen värinä), tehokas jäähdytys (pyörivien sylintereiden liike tuotti jäähdytysvaikutusta) sekä muita moottoreita parempi tehopainosuhde. Oma lukunsa oli Sherman-vaunuissa käytetty henkilöauton rivimoottoreista tähdenmuotoon asennettu voimanlähde. Kehitys oli nopeaa. Toisaalta hyrrävoimia käytettiin myös hyväksi, ja rotaarikoneella pystyttiin lentoliikkeisiin, joihin kiinteämoottorisella koneella ei pystytty
(Trench fighter) 1, koekäytössä ollut maataisteluversio. CAMEL 2F.1 oli tarkoitettu merivoimien käyttöön lentotukialuksille. Elokuussa Brittein saarille oli ryhmitetty seitsemän Cameleilla lentävää yöhävittäjälaivuetta. Lipassyöttöisten konekiväärien uudelleenlataamisen mahdollistamiseksi version ohjaamoa oli siirretty hieman taaksepäin. Camelin versiot BA E SY ST EM S RA F M U SE U M. 2F.1:n toinen konekivääri oli siirretty ylemmän tason yläpuolelle. . (TRENCH FIGHTER) 1 oli vain koekäytössä ollut maataisteluversio. Sen aseistuksena oli niin ikään kaksi eteenpäin ampuvaa konekivääriä, mutta kumpikin oli asennettu yläsiiven yläpuolelle, millä haluttiin estää lentäjän pimeänäkökykyä tuhoutumasta aseiden suuliekkien takia. 9 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II C AMEL F.1 oli päätuotantoversio. CAMEL COMIC oli yöhävittäjä. Konekiväärit oli suunnattu hieman viistoon alaspäin, ja koneeseen oli lisätty metallilevyjä lisäsuojan saamiseksi. Versiossa oli myös rungon takaosan sisäpuolella kellukepussi, jonka tarkoitus oli pitää kone ja lentäjä pinnalla, mikäli oli jouduttu tekemään pakkolasku mereen. Royal Naval Air Service (RNAS) Sopwith Camel 2F.1. . RAF:n 50. Camel Comicia käytettiin ensi sijassa Britannian ilmapuolustuksessa maaliskuusta 1918 eteenpäin. Sopwith Camel T.F. CAMEL T.F. Squadronin Sopwith Camel Comic -yöhävittäjä. . 2F.1:llä oli hieman F.1:tä pienempi siipien kärkiväli. Comicissa oli myös navigointivalot. Aseistus näyttää olevan irroitettu huoltoa varten. CAMEL TRAINER oli kaksipaikkainen aseistamaton koulutusversio. Comic-nimeä käytettiin myös Camelin edeltäjän Sopwith 1½ Strutterin yöhävittäjäversiosta
U .S . N A VA L H IS TO RY A N D H ER IT A G E C O M M A N D U .S . Hyökkäykseen osallistui seitsemän Camelia, joista yksi putosi mereen matkalla kohti kohdetta moottorihäiriön takia. Kolmelta loppui polttoaine hyökkäyksen jälkeen, ja ne putosivat niin ikään mereen. Operaatio oli historian ensimmäinen lentotukialukselta käsin tehty hyökkäys. N A VA L H IS TO RY A N D H ER IT A G E C O M M A N D Sopwith Camel F.1 Tuotannon aloitus Toukokuu 1917 Moottori (hv) Clerget 9B -9-sylinterinen pyörivä tähtimoottori (130) Pituus (m) 5,72 Kärkiväli (m) 8,53 Siipipinta-ala (m 2 ) 21,5 m 2 Tyhjäpaino (kg) 422 Starttipaino (kg) 659 Huippunopeus (km/h) 182 Nousukyky (m/min) 330 Lakikorkeus (m) 5 800 Toimintasäde (km) 480 Aseistus 2 x 7,7 mm Vickers kk, maataistelutehtävissä lisäksi 50 kg pommeja. Kuva on otettu 19.7.1918 hieman ennen Tondernin hyökkäystä. Britit pitivät hyökkäystä menestyksenä, koska sen jälkeen saksalaiset luopuivat Tondernin tukikohdan käytöstä. L Hammondin Sopwith Camel starttaa taistelulaiva USS Mississippin tykkitornin päälle rakennetulta kiitoradalta. Hyökkäyksessä tuhoutui kaksi saksalaista ilmalaivaa ja useita vaurioitui. Huomaa konekiväärit siipien yläpinnoilla (versio 2F.1). 10 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II SEITSEMÄN CAMELIA LENTOTUKIALUS HMS FURIOUKSEN KANNELLA. Tässä eletään huhtikuuta 1919.. . Komentajakapteeni E. Kolme muuta laskeutui taistelun jälkeen puolueettomaan Tanskaan, jossa ne internoitiin. Nykyään Tanskassa sijaitseva Tondern oli Saksan merivoimien ilmalaivatukikohta
SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II 11
Vasemmalla näkyvä pienempi allas tunnetaan nimellä sotasatama. CAMELIEN ILMAMERISOTAA SUOMESTA Britannia vastaan Neuvosto-Venäjä – Suomesta käsin… ja lentäenkin bolševikkeja vastaan!. Kuvan keskellä ylhäällä näet aukon, josta veneet syöksyivät kohteeseen, ilmakuva paljastaa hyvin myös veden mataluuden. 12 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II . Sota Suomenlahdella vuonna 1919 oli lähellä muuttaa maailmanhistoriaa, ja näyttelivätpä siinä pientä osaansa niin Suomen ja Britannian nuoret ilmavoimatkin. Aukon alapuolella vasemmalla näet rastilla merkityn Pamjat Azovan kolmine savupiippuineen, kuvan oikeassa reunassa näkyy myös kaksi rastilla merkittyä alusta, joista ylempi ja suurempi on Petropavlovsk ja alempi Andrei Pervozvannij. Runsaslukuisen näköinen Venäjän laivasto oli taisteluarvoltaan todellisuudessa pelkkä varjo siitä, mitä se oli ollut ennen vallankumousta. Altaan ahtaus teki siitä erittäin haastavan iskukohteen. Yhä käytössä oleva satama-allas oli vuonna 1919 kuvassa vasemmalta oikealle noin 1,3 kilometriä pitkä ja 50 metriä leveä. Camelit lensivät hänen majesteettinsa väreissä viimeisiä sotalentojaan Suomesta reilu sata vuotta sitten. Ilmakuva Kronstadtin keskisatamasta 26.7.1919
Saksan tap. 13 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II V enäjän lokakuun 1917 suureksi vallankumoukseksi usein yhä kutsuttu, vähemmistösosialististen äärivasemmistolaisten bolševikkien Pietarissa marraskuussa 1917 tekemä aseellinen vallankaappaus ei suinkaan vakiinnuttanut saatikka varmistanut bolševikkien hirmuvaltaa kaaokseen ajautuneessa maassa. Suomessa saksalaisten saapuminen ja venäläisten rauhansopimuksen mukainen vetäytyminen teki nopeasti lopun sisällissodaksi muuttuneesta vapaussodasta. Maassa raivosi viimeistään kesästä 1918 alkaen sisällissota, joka oli vaativa vuoteen 1923 mennessä miljoonia kuolonuhreja – arviot liikkuvat seitsemän ja kahdentoista miljoonan välillä. Venäjän sisällissotaan liittyi tietysti myös monien vanhasta emämaasta eroon pyrkineiden entisten alusmaiden, kuten Suomen ja Viron, vapaustaistelut. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN Kronstadtia pidettiin Euroopan vahvimpana rannikkolinnoituksena Gibraltarin ohella.. Suomalainen vasemmisto oli noussut ensin Pietarin bolševikkien kiihotuksesta ja aseistamana kapinaan ja tuli sitten Leninin pettämäksi. Kun bolševikit olivat tehneet ensin aselevon ja sitten rauhan keskusvaltojen kanssa, saapuivat saksalaiset bolševikkien suostumuksella Viroon ja Suomeen. Uuden hallinnon käsissä olivat loppuvuodesta 1917 oikeastaan vain Moskovan ja Pietarin alueet. Entisten tsaarin ajan kenraalien Nikolai Judenitšin, Lavr Kornilovin, Anton Denikinin, Pjotr Wrangelin sekä amiraali Aleksandr Koltšakin komennossa taisteli armeijoita vallankaappaajia vastaan Suomenlahden eteläpuolella, Kuolan niemimaalla, Etelä-Venäjällä ja Siperiassa
. Mutta miten tämä tuttu historia liittyy Sopwith Cameleihin Suomen taivaalla. Joka tapauksessa tosi oli kyseessä: kumpikin osapuoli ampui kovilla ja kohti. U .S . Länsivaltojen tavoitteena oli kaataa bolševikkihallinto – tilalle voisi sitten tulla monarkki, duuma tai kenraali. Puolakin oli Venäjää vastaan sodassa vuosina 1919–1920. …ja uuden alku Länsivallat lähettivät keväällä 1919 laajemmin joukkoja Venäjälle taistelemaan bolševikkeja vastaan. N A VA L H IS TO RY A N D H ER IT A G E C O M M A N D. Puolan menestys sodassa puolestaan vaikutti ratkaisevasti muun muassa Suomen saavutuksiin Tarton rauhanneuvotteluissa. Venäjän bolševikkihallin non julkilausuttuna tavoitteena oli maailmanvallankumous. Nämä puolestaan taistelivat juuri bolševikkeja vastaan, kunnes liittoutuneet alkoivatkin vaatia saksalaisten vetäytymistä. 14 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II pio sodassa pelasti loppuvuodesta vasta itsenäistyneen Suomi-neidon joutumasta uuden isännän tiukaan syleilyyn. Venäjän sisällissotaan sekaantuivat länsivallatkin. Mutta toisin kuin Suomenlahden pohjoisrannalla virolaiset taistelivat myöhemmin myös Baltiaan – voittajien vaatimuksesta – ensimmäisen maailmansodan jälkeen jääneitä Saksan armeijan yksiköitä ja baltiansaksalaisten vapaajoukkoja vastaan. Sekavaako. Ettei mene liian helpoksi, niin mainittakoon, että britit olivat palkanneet myös Suomesta paenneita punaisia riveihinsä taistelemaan suomalaisia ja saksalaisia vastaan Vienan Karjalassa, samalla kun britit itse kävivät sotaa Venäjän bolševikkeja vastaan vuonna 1918. Sir Walter Henry Cowan. Olihan Leninin valtaannousu ollut osittain Saksan tiedustelupalvelun tukema operaatio toisen rintaman poistamiseksi ja sodan ratkaisemiseksi lännessä ennen Yhdysvaltojen väliintuloa. Ensimmäiset joukot saapuivat Venäjälle jo vuonna 1918 bolševikkien tehtyä ensin joulukuussa 1917 aselevon ja maaliskuussa 1918 rauhan Saksan kanssa. . Venäjä haluttiin pitää sodassa tai ainakin estää saksalaisia saamasta valtaansa strategisesti tärkeitä kohteita. Lisäksi se oli ilmoittanut, että työläisten paratiisi ei maksaisi takaisin ”porvarillis-taantumuksellisen” tsaarin Venäjän ulkomailta ottamia lainoja. Iso-Britannia oli lähettänyt joukkoja Pohjois-Venäjälle Muurmannille, Kuolan niemimaalle ja Arkangelin alueelle jo ensimmäisen maailmansodan aikana, Ranskan kanssa myös Etelä-Venäjälle ja Yhdysvallat ja Japani Venäjän Kaukoitään. Ukraina ja Valko-Venäjä ja monet muut jäivät seuraavina vuosina Venäjän bolševikkien vallan alle. Sodan loppu… Nuori itsenäinen Suomi oli niin ikään – enemmän tai vähemmän – käytännössä sotatilassa Neuvosto-Venäjää vastaan Suomen vapaussodan seurauksena aina Tarton rauhaan 14.10.1920 saakka. Virossa kuten Suomessakin laillisen hallitusvallan joukot taistelivat ensin kotimaisia ja venäläisiä kommunistijoukkoja vastaan. Nämä Venäjälle hyökänneet maat eivät katsoneet olevansa virallisessa sotatilassa – eiväthän ne tunnustaneet bolševikkihallintoakaan. Sopwith 1 ½ Strutter starttaa Royal Navyn sotalaivan tykkitornialustalta. Kaikki eivät menestyneet vapaussodissaan
Se tukeutui Koivistolle rakennettuun maakenttään, joka oli nykyisen Koiviston sataman alueella. SO TA M U SE O. Tehtävä oli siinä mielessä ristiriitainen, että osasto ei saanut ryhtyä sotatoimiin Neuvosto-Venäjää vastaan, ellei jälkimmäinen antanut siihen jotain aihetta. Kotlin, ruots. ilmahyökkäykset, 3. Osaston tehtävänä oli tukea Viron vapautta ja Venäjän valkoisen armeijan luoteisarmeijaa ja estää Neuvosto-Venäjän Itämeren laivaston poistuminen Kronstadtin tukikohdasta. Meri oli vahvasti miinoitettu. 15 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II Brittiläinen laivasto-osasto oli saapunut Itämerelle Baltiaan jo heti sodan päätyttyä loppuvuodesta 1918. Brittiosaston komentajana toimi kontra-amiraali sir Walter Cowan. Venäjän puolella olivat vielä lisänä voimakkaat rannikkopatterit Kronstadtissa ja sen alaisissa linnakkeissa – suomalaisittain Retusaaren (ven. Suomenlahden pohjukan sulkeminen merimiinoitteilla. Brittien lento-osastoon Koivistolla kuului mm. Reitskär) vesillä – ja Suomenlahden etelärannan Krasnaja Gorkassa eli Yhinmäessä. Muistetaan että Britannia ja Venäjä eivät olleet sodassa toisiaan vastaan, ja britit arvioivat – aiheesta – kotimaan vasemmiston nostavan äläkän aktiivisista sotatoimista. nopeiden ja kevyiden alusten hyökkäykset, 2. Sevastopol oli aseistettu kahdellatoista ja Pervoznannij neljällä 12 tuuman eli 305 millin tykillä. Kahakka ei aiheuttanut vaurioita, ja neuvostohävittäjät palasi. Talven ja miinojen vuoksi ensivisiitti jäi lyhyeksi, ja britit palasivatkin Suomenlahdelle täysin voimin vasta kesän kynnyksellä 1919. Osastoon kuului kevyitä risteilijöitä, hävittäjiä, moottoritorpedoveneitä, pari sukellusvenettä ja huoltoaluksia. Vain vuotta aikaisemmin tukikohdasta käsin olivat toimineet saksalaiset, ja vuosi siitä taaksepäin lensivät Suomen taivaalla venäläiset. Ilma-merisotaa Itämerellä Neuvosto-Venäjän Itämeren punalippuinen laivasto oli ainakin materiaalisesti ja tulivoimaltaan huomattavasti brittiosastoa vahvempi: siihen kuului noin 30 alusta, joista tärkeimmät olivat taistelulaivat Sevastopol ja Andrei Pervozvannij, yksi risteilijä ja kahdeksan hävittäjää. Ensimmäiset kovapanosammunnat brittien ja venäläisten välillä käytiin jo 9.6.1919, jolloin kummankin puolen hävittäjäalukset avasivat tulen toisiaan kohti Kronstadtin länsipuolella. Koivistonlahti muodosti suhteellisen suojaisen ankkuripaikan, vaikka siellä ei varsinaista satamaa ollutkaan. 4. Suomi oli luvannut tukikohdaksi Koiviston Karjalankannaksen rannikolla. Brittien muhkeimmat kanuunat olivat vain 152-millisiä. Koivistolla sijaitsi Suomen ilmailuvoimien merilentotukikohta, johon oli ryhmitetty ilmailuvoimien III ilmailuosasto päällikkönään Gerdt Wrede. Vasemmisto oli levoton ja nouseva voima kaikkialla Euroopassa, ja sodanvastainen mieliala oli vahva espanjantaudin kurittaessa sodan runtelemaa Eurooppaa sata vuotta sitten. Arvioituaan tilannetta näki kontra-amiraali Cowan neljä operointitapaa: 1. Sen verran salaista oli toiminta, ettei III ilmailuosastolle oltu turhaan kerrottu brittilaivojen saapumisesta etukäteen, ja oli vähällä, ettei Wrede pommittanut aluksia saksalaisperäisillä Friedrichshafen-kellukekoneillaan, kun ne lähestyivät Koivistoa. Sopwith Camel. Nopeaa oli ajan kulku sata vuotta sitten. Tämä vaihtoehto olisi edellyttänyt monitoreiden siirtämistä Suomenlahdelle. monitoreiden käyttö. Nämä matalakulkuiset ja hitaat mutta hyvin suojatut ja järeillä tykeillä aseistetut alukset soveltuivat hyvin taisteluun rannikkovesillä. Kronstadtia pidettiin Euroopan vahvimpana rannikkolinnoituksena Gibraltarin ohella
Yöllä Agar hyökkäsi uudestaan, nyt vain CMB 4:llä ja vain alueelle jäänyttä risteilijä Olegia vastaan. Seuraavana aamuna neuvostotaistelulaivat palasivat Kronstadtiin. Se oli kuin katkera pieni muisto Tsushiman ajoilta toiselta puolelta maapalloa. Itäisellä Suomenlahdella salainen palvelu solutti asiamiehiä Neuvosto-Venäjän puolelle, ja Agar toimi erään asiamiesryhmän johtajana. Kumpikin oli aseistettu yhdellä torpedolla. Hän esitti kontra-amiraali Cowanille veneiden käyttämistä hyökkäyksiin neuvostolaivaston aluksia vastaan. Agarin torpedo osui. Kulkuvälineenä eivät olleet sentään lentokoneet, mutta modernit nopeat moottorialukset eli moottoritorpedoveneet. Bolševikkien hallussa olevassa Krasnaja Gorkan linnoituksessa puhkesi kapina 13.6.1919. . kahdella moottoritorpedoveneellä, CMB 4:llä ja CMB 7:llä. Agar ajoi Koivistolta ulos 16.6. Pari päivää myöhemmin Agar kävi toteamassa Olegin tuhoutumisen istuen Suomen ilmailuvoimien Friedrichshafenin tähystäjän paikalla; risteilijä oli uponnut matalaan veteen. Cowan ja Agar päättivät hyökätä bolševikkien sotalaivoja vastaan. Mutta aktiivinen Agar (lisää suuresta seikkailijasta ja Viktorian ristin kantajasta Suomen Sotilaan Ritarit -lehdessä myöhemmin tänä vuonna) halusi käyttää torpedoveneitään muuhunkin kuin henkilökuljetuksiin. Aivan kuten aikakautensa lentokoneet kärsivät muutkin viime vuosisadan alun moottoripelit alituisista lastentaudeista ja rakenteellisista heikkouksista. 16 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II vat pian omien miinakenttiensä suojaan Kronstadtiin. Cowan suostui. Agar ja Oleg Aikakautensa tosielämän James Bond, hänen majesteettinsa kuninkaallisen laivaston kapteeniluutnantti Augustus Agar teki vuonna 1919 töitä Britannian vasta kymmenen vuotta aikaisemmin perustetulle salaiselle palvelulle MI6:lle. Esimerkiksi 15.6.1919 Agar haki erään agentin veneellä Pietarin satamasta Terijoelle. Niinpä CMB 7 saikin teknisen vian, joka keskeytti hyökkäyksen. Viiden tonnin painoinen pikavene, jonka miehistön vahvuus oli kolme, upotti 7 000 uppouman bolševikkiristeilijän, jonka miehistön vahvuus oli noin 500. Alla kapteeniluutnantti Augustus Willington Shelton Agar VC DSO RN.. Itämeren laivaston taistelulaivat ja risteilijä Oleg ajoivat seuraavana päivänä Kronstadtista Krasnaja Gorkan edustalle. Puna-armeijan johto käski piirittää linnoituksen ja määräsi neuvostoilmavoimat ja Itämeren laivaston pommittamaan ja ampumaan sitä. Hän myös kuljetti henkilökohtaisesti ryhmänsä asiamiehiä Neuvosto-Venäjälle ja takaisin. Sähke, jossa ilmoitetaan Agarin onnistuneesta hyökkäyksestä CMB 4:llä venäläistä Oleg-risteilijää vastaan Kronstadtissa
Harhautuksesta huolimatta Leninin vallankaappauksen ydinjoukko – Kronstadtin matruusit – havaitsivat pikaveneet jo niiden lähestyessä, ja linnake avasi torjuntatulen maista sekä aluksilta. CMB-veneet ja niiden voimanlähteet olivat hyvin vaurioherkkiä ja vaativat osaavaa huoltoa. Vindictive toimi ilmaoperaatioiden suunnitteluja johtopaikkana ja kunnossapitotukikohtana. . Hyökkäykset tehtiin yksittäisillä lentokoneilla tai muutaman koneen muodostelmilla. Lentotukialuksen lentokoneet ja niiden henkilöstö kuuluivat maavoimien Royal Flying Corpsin tilalle vasta perustettuun Royal Air Forceen, Britannian ilmavoimiin. Britit aloittivat ilmahyökkäykset Kronstadtin sotasatamaa vastaan. Short 184:t olivat tiedustelukone-torpedopommittajia. . Toinen niistä upposi heti, ja toisen upotti puolustajan tykkituli. Vindictiven lentokoneet siirrettiin maihin, josta käsin ne pääosin lensivät. Menestys oli heikko. Kevyet pommit räjähtelivät, ja konekiväärien sarjat kaikuivat, kun Sopwithit ja Shortit iskivät satamaan. Punalippuinen tukikohta puolustautui ja kiinnitti koko huomionsa ilmahyökkäykseen. 17 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II Puna-armeija otti Krasnaja Gorkan haltuunsa 17.6. Aluksella oli kahdeksan Short 184 -kellukekonetta eli vesitasoa, neljä Sopwith 1½ Strutter -konetta, kaksi Grain Griffin -tiedustelukonetta sekä kolme Sopwith Camelia. HMS Vindictiven ilmaoperaatiot tehtiin hieman toisin kuin lukijoille varmasti tutumpien toisen maailmansodan aikaisten ja sen jälkeisten lentotukialusten. Kaksi brittivenettä törmäsi toisiinsa. Osa kapinallisista pääsi pakoon, mutta puna-armeija teloitti pääosan. Viisi minuuttia ennen veneiden hyökkäystä Kronstadtin ilmatilaan lensi seitsemän brittilentokonetta, joiden tarkoitus oli harhauttaa torjunnan huomio pois pääjoukosta. Lentotukialus Suomenlahdella Kuninkaallinen laivasto (Royal Navy) eli Ison-Britannian voittoisat merivoimat siirsi nyt Cowanin komentoon lentotukialus HMS Vindictiven. Kun tyynellä säällä piti saada ilmaan raskaasti lastattuja lentokoneita, koneet siirrettiin takaisin Vindictivelle, joka ajoi ulos Koivistolta, ja lentokoneet starttasivat aluksen liikkeestä aiheutuvaan 25 solmun vastatuuleen. Bolševikkien risteilijä Oleg.. 1½ Strutterit olivat maataisteluversioita, joissa ei ollut konekivääriaseistusta. 14-metristä CMB 7-venettä hinataan Terijoelle sen potkuriakselin vaurioiduttua kesäkuun 16.–17. Mutta kapteeniluutnantti Agarin taannoinen hyökkäys Olegia vastaan synnytti kontra-amiraali Cowanin mielessä uuden operaatioajatuksen. Käytössä olleilla maksimissaan 45 kilon painoisilla pommeilla ei ollut suurtakaan vaikutusta isoihin sotalaivoihin eikä kantalinnoitteisiin. välisenä yönä 1919. Vesien mataluuden takia ei Suomenlahdella kuitenkaan Shorteissa torpedoita käytetty. Sataman suulla partioinut neuvostohävittäjä upotti yhden torpedoveneen. Alus saapui Koivistolle 20.7.1919. Päävoiman muodosti seitsemän moottoritorpedovenettä. CMB 7 vaurioitui lopulta niin pahoin, ettei sitä voitu pelastaa, ja kun britit lähtivät Terijoelta, CMB 4 veti sisarensa merelle, jossa se upotettiin kunnialaukausten kera. Punainen terrori pyöri täysillä. Operaatio V11 – ruuti palaa Kronstadissa Cowanin iskuryhmä hyökkäsi Kronstadtin sotasatamaan yöllä 18.–19.8.1919. Samassa moottoritorpedoveneet ajoivat satamaan täydellä vauhdilla
Seuraavassa sodassa Kronstadt olisi taas ilmahyökkäysten kohteena – osin samat aluksetkin. Kumpikin joutui telakoiduksi yhdeksän kuukauden ajaksi. Kordiittipanos ampui torpedon ulos kaukalosta suoraan taaksepäin, takaperin aseen taistelukärki menosuuntaan. Sen upotti 55-jalkainen CMB-79A. Suomalaiset vapaaehtoisjoukot – joskin valA garin CMB 4 takaa kuvattuna Duxfordissa Isossa-Britanniassa vuonna 2015. Suomalaisia vapaaehtoisia osallistui Viron itsenäisyyssotaan. Kuten edellä totesimme Suomi ja Neuvosto-Venäjä olivat vapaussodan jälkeen ja viimeistään Saksan hävittyä sodan loppuvuodesta 1918 käytännössä sotatilassa, vaikka mitään sotaa ei oltu julistettukaan. Nyttemmin entisöidyt veneen jäänteet on siirretty Portsmouthiin. Britit olivat lamauttaneet Itämeren laivaston taistelukyvyn pitkälle seuraavaan vuoteen saakka. Pian kävikin ilmi, ettei HMS Erebuksen aseilla ollut juurikaan vaikutusta linnoitukseen. Mutta siitä lisää Suomen Sotilaan tulevissa erikoisnumeroissa. RAF:n lentokoneet ja neljä moottoritorpedovenettä irtautuvat ja palasivat Koivistolle. Ei kuitenkaan ensimmäistä eikä viimeistä kertaa; saksalaiset olivat tehneet menestyksekkäitä maa-meri-ilma-jointoperaatioita jo taakse jääneet sodan aikana Suomenlahdella. Vaan eipä ollut varmasti hupia tulenjohtajan työ pallossakaan. Tähystyspalloja vastaan tehdyt hyökkäykset eivät olleet huvilentoja, koska pallot oli suojattu varsin hyvin ilmatorjunnalla. Torpedon mottori käynnistyi heti, ja veneen piti kääntyä kiireesti pois eteenpäin ampaisevan torpedon tieltä. Suomenlahden rannikon Krasnaja Gorkan linnoitus tuki kantamansa puitteissa menestyksekkäästi bolševikkien taistelua, ja vaikutti siltä, että Krasnaja Gorka oli taistelujen jatkon kannalta taistelualueen oleellisin kohta. 45-jalkaisesta yhden torpedon veneestä on jäljellä pelkät kuoret ja runko. Sotatoimet vaan eivät olleet kovin menestyksekkäitä; luoteisarmeijan hyökkäykset ja puna-armeijan vastahyökkäykset vuorottelivat. Risteilijä, sukellusveneiden tukialus Pamjat Azova on kaatunut kyljelleen ja uponnut satama-altaaseen Kronstadtissa brittien moottoritorpedoveneiskun jälkeen. Sotasatamaan iskettiin kuitenkin kuvan veneestä poiketen isommilla 18-metrisillä kahden torpedon veneillä. Aloite oli nyt hyökkääjällä. Paikalle saatu 380 millin tykeillä aseistettu monitori HMS Erebus liittyi Cowanin osastoon. Torpedo ammuttiin liikkeelle, kun alus oli oikealla etäisyydellä kohteesta keula suoraan maalia kohti. CMB-79A tuhoutui hyökkäyksessä, ja sen viisihenkisestä miehistöstä kaksi haavoittui ja jäi vangiksi ja kolme kaatui. Cowan käyttäisi alusta Krasnaja Gorkaa vastaan: 380-milliset vaientaisivat bolševikkilinnoituksen – vai vaientaisivatko sittenkään. Molemmat taistelulaivat saivat osuman. Bolševikit joutuivat sentään aina brittikoneiden lähestyessä vetämään alas linnoituksen liepeillä olleet tähystyspallot, joista käsin johdettiin tykistön tulta. Kahden torpedon veneessä oli kaksi kaukaloa vierekkäin.. Neuvostolaivaston uhkan vähennyttyä kontra-amiraali Cowan käänsi päähuomionsa Krasnaja Gorkaan. Sukellusveneiden emälaiva Pamjat Azova kaatui ja upposi matalaan veteen. 18 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II . Entä Suomi. Krasnaja Gorka Pietarin ja Viron rajan välisellä alueella toimineen Venäjän valkoisen luoteisarmeijan tavoite oli murskata bolševikit hyökkäämällä suoraan Pietariin ja valtaamalla vallankaappauksen kehto. Kantalinnoitteisiin ryhmitetyt rannikkotykit vaativat tuhoutuakseen täysosumia. Merivoimien voimasuhteet Suomenlahdella kääntyivät edes hetkeksi hieman brittien eduksi. Miinalaiva Rurikia kohti tähdätty torpedo ei osunut. Manööveri vaati tilaa, ja ahdasta Kronstadtin sotasatamaan tehtyä hyökkäystä varten veneet harjoittelivat poijuin rajatun alueen sisällä Koivistolla. Samoin kävi jo aiemmin käytöstä poistetulle risteilijä Bogatyrille. Samaan aikaan neuvostolaivaston paikoilleen ankkuroidut raskaat alukset olivat kuitenkin helppoja maaleja puolustuksen läpi suoraan satama-altaaseen ajaneille briteille, ja hetken päästä torpedot jysähtelivät niiden kyljissä. Brittilentokoneet kävivät pommittamassa linnoitusta, niin ikään melkeinpä vailla vaikutusta. Aluksessa oli mukana vain puolet sen torpedokapasiteetista eli yksi torpedo. Itämerellä käytiin kenties pienimuotoista mutta modernia joint-meri-ilmasotaa
SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II 19 tiojohdon tietäen ja hyväksymänä – tekivät vuosina 1918–1920 niin kutsuttuja heimosotaretkiä Itä-Karjalaan, Aunukseen ja Inkeriin. Karjalankannaksella ei käyty varsinaisia maasotatoimia Suomen ja Venäjän välillä vuonna 1919, mutta Kronstadtin ja Krasnaja Gorkan tykistöt ampuivat useaan otteeseen Suomen puolelle. Omia tappioita ei vihollisvaikutuksesta syntynyt, onnettomuuksien ja sään takia kylläkin. Seuraavana kesänä 1919 Britannian ilmavoimat ja suomalaiset olivatkin samalla puolella. Parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Euroopan asioita asetettiin jälleen asein uuteen uskoon, olivat nämä maat – vastentahtoisesti – kuin ylimmät ystävät. Värikuvassa saman koneen replika. Arkangelissa toimi myös lentotukialus. Suursodan päätyttyä käsiin vanhenevia koneita riitti. Suomalaislentokoneet ottivat myös osaa operointiin Krasnaja Gorkan linnoitusta vastaan. Varsinaisia lentokoneiden välisiä ilmataisteluita ei käyty lainkaan, mutta lentokoneilla oli jo suuri merkitys sodassa. Muut tuhoutuivat onnettomuuksista, säästä, teknisistä vioista ja lentäjän virheistä johtuen. Tulokset jäivät kehnonlaisiksi. Pietari oli säilyvä bolševikkien käsissä aina vuoteen 1991 saakka. Länsivallat vetäytyivät Neuvosto-Venäjältä lopullisesti keväällä 1920 ja Japanikin vuonna 1922. Britannian laivasto-osaston pääosa poistui Suomenlahdelta marraskuussa 1919. Varmasti yksi mutta ei ainoa peruste Neuvostoliiton vuonna 1939 Suomelle esittämille vaatimuksille oli, että kolmas maa oli kohdistanut Neuvosto-Venäjää vastaan aggression Suomen alueelta. Unohdetun ilmasodan loppu Valkoisten luoteisarmeijan sotamenestys ei ollut kaksinen. Olipa siinä roolinsa Sopwith Camelillakin.. Valta vahvistui, ja Venäjän sisällissota ratkesi käytännössä jo vuonna 1920 punaisen hirmuvallan voittoon, mutta viimeisten bolševikkien vastustajien järjestynyt vastarinta päättyi Venäjän valtapiirissä vasta vuonna 1923. Interventio ei saavuttanut tavoitteitaan. Vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan vielä ollessa käynnissä joutuivat suomalaiset heimosoturit kerran britti-ilmavoimien tulituksen kohteeksikin. Kontraamiraali Cowanin laivasto-osaston Suomenlahdella olon perusteet hävisivät, kun rauhantunnustelut Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä olivat käynnissä. Britit suostuivat Viron ja Neuvosto-Venäjän rauhaan, joka solmittiin monien vaiheiden jälkeen Tartossa helmikuussa 1920. Briteillä oli lentotukikohtia Suomen lähialueilla Koiviston lisäksi myös muun muassa Äänisen Karhumäessä ja Vienanmerellä sekä Muurmannissa. Loppuosakin meni perässä seuraavana keväänä. Neuvosto-Venäjän sotalaivat loukkasivat Suomen aluevesiä. Syksyn mittaan Britannia oli toimittanut Koivistolle täydennyskoneita. Armeijan komentajan kenraali Judenitšin oli pakko hajottaa armeijansa marraskuussa 1919. Sadan vuoden takaisen ilmailun ja ilmasodan todellisuudesta kertoo palSOPWITH 1½ STRUTTERIA nostetaan USS Pennsylvanialle moottoriveneestä. Neuvosto-Venäjän ja Britannian väliset taistelutoimet ilmasotatoimineen ensimmäisen maailmansodan jälkeen jäivät eräänlaiseksi sivujuoneksi kummankin maan sotaisassa historiassa. jon se, että britit menettivät Suomenkomennuksensa aikana 34 lentokonetta, joista vain kolme sotatoimissa. Bolševikkijohtajien muistiin vuosi 1919 oli jättänyt lähtemättömän jäljen, niin lähellä oli ollut koko Neuvosto-Venäjän loppu hieman yli sata vuotta sitten. Suomalaiset saattoivat kirjata tililleen yhden vaurioituneen bolševikkilaivaston torpedoveneen ja joitakin tuhottuja rakennuksia. Kotopuolessa vasemmiston painostaessa sisäpoliittinen tilanne alkoi edellyttää Neuvosto-Venäjän vastaisten toimien lopettamista. Suomea vuoden 1919 tapahtumat koskivat kyllä jatkossakin. Suomen ilmailuvoimat vastasi näihin pommittamalla alueloukkauksia tehneitä aluksia, rautatieyhteyksiä Pietarin ympäristössä, erästä Pietarin pohjoispuolella sijainnutta asetehdasta sekä Kronstadtin satamaa
Tulevasta ei ollut tietysti tietoa, mutta vuoden takaisen taistelun muisto oli kitkerä ja uuden hyökkäyksen pelko konkreettinen. Kone, joka saisi vanhentuneenakin puolustaa isänmaata vielä seuraavassa sodassa. . Vuotta aikaisemmin Suomen kaupunkien turvana oli kieppunut taivaalla monenkirjavaa konetta. Luutnantti T. D.XXI Enemmän suomalainen kuin Alankomaista . 20 SUOMEN SOTILAAN HÄVITTÄJÄT II 80 vuotta sitten Suomessa vallitsi rauha. TEKSTI: TIMO SÄYRINEN. Niistä suorituskykyisin oli Fokker D.XXI, joka oli lopulta varsin suomalainen ja jolla suomalaiset tekivät historiaa, maailmanennätyksenkin. Häilyvä rauha kahden sodan välillä. Vuorinen saapuu lennolta 11.8.1942